En uskonut, että minua kaivattaisiin niin, että lapsi on haluton leikkimään,

kaivattaisiin niin, että lapsi on allapäin.

Minä olen tärkeä, saavutin lasten sydämet. Kuuntelin ja lohdutin, olin hyvä aikuinen.

Syvällä sydämessäni tunsin piston ilkeän, kun kerrottiin, että minua kaivattiin.

Hetken tunsin pettäneeni lapset, nuo aidot ihmiset kun siirryin eteenpäin, lähdin toisaalle töihin.

Se tyttö kaipasi kovasti, kävin moikkaamassa vanhalla tet-paikalla mutta tämä tyttö ei ollutkaan paikalla,

se tuntui kauhelta.

Niin, olivat muutkin kaivanneet ja kyselivät milloin taas palaisin takaisin.

Kuinka pahalta tuntuikaan kertoa, etten enää palaa vaan käyn aina joskus moikkaamassa.

Kuinka monelle toin pettymyksen tuon kerrottuani?

Kyllä, kyllä minäkin heitä kaipaan, sillä jokainen kosketti sydäntäni,

jokainen omanlaatuinen ja ihana persoona.

Niin, lapset minäkin kaipaan.

Minä olin heille tärkeä mutta nyt olen toisille lapsille myös tärkeä.