Viime viikolla jouduin miettimään parisuhdettani ja sitä kuinka tyhjältä se tuntuikaan, joten sunnuntaina päätin lopettaa sen. Minulle luvattiin puhumista, avonaisempaa suhdetta mutta pintaa syvemmälle ei koskaan mennyt paitsi kännissä. Enhän minä siis tuntenut häntä kunnolla ja eihän tuntemattoman kanssa voinut olla. Minä olisin halunnut tuntea mutta odotin ja odotin ja lopulta tunteet vain kuolivat. Meidän maailmamme olivat aivan erivaiheissa menossa ja elämänarvot eivät kohdanneet jo nämä seikat söivät suhdetta. Ja etäisyys.
Jouduin pohtimaan myös sitä, kunpa oli tärkeämpää oman elämän raiteille laittaminen vai tyhjältätuntuvan parisuhteen ylläpitäminen ja minä päädyin ensimmäiseen. Niin, ehkä teistä jotkut ajattelevat, että onpas itsekäs ämmä mutta te ette tunne minua ja joskus on hyvä olla itsekäs.
Minun puolestani voimme olla kavereita, sillä hän on kuitenkin mahtava ihminen.
Ehkäpä vanhasanonta käy tähänkin "väärä aika, väärä paikka."
ANTEEKSI.