Suru ei välttämättä lähde koskaan pois vaan jää asumaan ihmiseen loppuelämän ajaksi. Tämä suru ei koskaan katoa minusta, tiedän sen jo. Suru kyllä laantuu ja hiljenee mutta on silti pysyvä minussa, se etsii ihmisessä oman paikkansa sydämen lisäksi. Minun suruni näkyy silmissäni, moni sanonut, että silmäni eivät ole enää ne samat, eivät olekkaan mutta silti surulliset silmätkin voivat olla iloiset, ja hymyillä, uskokaa minua kun minä sanon, minä olen kokenut sen. Tästälähin olen surusilmäinen tyttö.