Olen tässä nyt jonkun aikaan katsonut ihmisten toimintaa ja huomannut olevani yksinäinen, ulkopuolinen. Syy siihen on myös luulatavasti tiedossa (vaan ei parannuskeinoa). Pitkäaikset ystäväni (naispuoleiset) ovat muutaneet koulujen takia jokainen mihinkin, joten ei heitä tule nähtyä enää kovin usein. Sitten miulla on ihania poikapuolisia kavereita, joiden käytös on ehkä hieman muutunut sen jälkeen,kun rupesin seurustelemaan mikä mielestäni ei kuitenkaan ole este ystävyydelle. Miulla ja ukulilla on sama kaveriporukka, joka ehkä sinäänsä repii asioita. Tietysti,kun äijät on taas koolla ja jutut alkaa luistaa ni huomaan, että peleistä ti jostain leffoista puhutaan mistä mie en taas tiä mitään mutta en tietenkään syylistä siitä heistä ketään vaan se on heiän tapa ja eikä ehkä ajattele, että joku jää ulkopuoliseksi. Sitten on näitä poikaystävän kaverin tyttöystäviä....... Muut tuntunee tulevan toimeen mutta miun kanssa puhuminen tuntuu olevan niin saatanan väkinäistä ja niilläkin tytöillä omat juttunsa. Eilen oltiin synttäreillä ja huomasin olevani taas yksin... Oli äijäporukka ja muutama muu pieni "kuppikunta" ja mie... Yritin muutamien kanssa jutella mutta kohtahan jo tämä ihminen vaihtoi paikkaa ja jäin yksin. Ei oo tapana tunkea väkisin seuraan. Siinä eilen sitten oikeasti tajuisin, kuinka helvetin yksinäinen oon (näin kaveri-ystäväsuhteissa siis). Mie oon sillein ihan yksin ja se tuntuu pahalta, helvetin pahalta. Onneks miulla on sentään ukuli, ötökät ja perhe. Ystävät on kuitenkin kadoneet pois ja tunnen itteni niin yksinäiseksi ja se sattuu. Oon juhlien erakko/seinäruusu eli ei enää juhlia. En aio enempää kärsiä vaan muodollisuuksien takia.

Olen myös ollut itseni kanssa ajatusleikkiä siitä, että jos voittaisin lotossa, sillein suuresti ja ihmiset tietäisivät siitä, olisiko miulla kohta liuta "ystäviä" ja muutuisinko ite sokeaksi etten tunnistaisi oikeita harvoja tosi ystäviä niistä teennäisistä ihmisistä??

YKSINÄISYYS SYÖ SYDÄNTÄ!!

p.s Haluan sinne sohvan ja seinän väliin turvaan.