Kävin maanantai-iltana miespuolisen ystäväni kanssa Woodoossa istumassa.

Siinä istuessamme ja miettien mistä sitä nyt puhuisi, pöytämme eteen tuli mies ja nainen juttelemaan ja nainen seisoi takamus meidän pöytään päin. Havahduin omista maailmoistani ja katsoin ystävääni, joka taas tapitti intensiivisesti tuon naisen takamusta ja kun tajusin mitä hän katsoi en voinut olla nauramatta ja silloin ystäväni havahtui.

-Mitä sie naurat? vieläkö sille edelliselle jutulle?

- En, ku siulle. On hyvä tajuta, että minne siun silmät tapittaa.

- Sinuu mie vaan katon.

- Hei, mie en oo tuon muijan PERSEESSÄ! (naurua)

Ystäväni punastui..

- No ehkä vähän aikaa tuijotin.

- Ai vähän aikaa? (katsoin itse intensiivisesti lattiaan aikani ja sanoin ainankin näin pitkään.)

- En kattonu noin pitkää.

(naurua)

Sinä iltana sai kyllä nauraa paljon. Ystäväni kustannuksella enimmäkseen. Mikäs sille voi jos on vähä hilpeetä ja väsynyt.