Kun on jo kauan ollut pessimistinen peikkonen mutta kuitenkin pitää haaveista ja unelmista kiinni kynsin ja hampain, toivoen, että vielä joku päivä....

On taas jaloillaan, noussut karikosta, nauranut monta päivää ilman syytä, nauttinut elämästä mutta sitten tuntee sen, kun mieli leijailee, jossain missä ei pitäisi. olenko taas matkalla metsään? Niin se kai vain on, että aina on yksi, jota kukaan ei voi päihittää. Yksi, siihen kiinni jään. En halua, haluan, en. Jatkan nauramista.